Jos olisin tiennyt, mihin suohon itseni laitan, kun lähdin etsimään psyykkistä tukea, en taatusti olisi lähtenyt edes ajamaan asiaa yhtään eteenpäin. Koen taistelevani tuulimyllyjä vastaan, kun yritän löytää itselleni apua. En voi kuin ihmetellä, miten hoidon saaminen voi olla näin vaikeaa.
Tasaisin välein kuulee valitusta siitä, miten erilaisten fyysisten oireiden kanssa ei tutkita ja hoideta, vaan lääkäri määrää buranareseptin ja lähettää kotiin. Kuitenkin minun kokemukseni on täysin päinvastainen. Minua on tutkittu ja hoidettu jopa liiallisuuksiin ja olenkin moneen kertaan hämmästellyt, miten hyvin minua kohdellaan.
Tämä mielenterveyskuvio on sitten oikein huolella palauttanut minut takaisin maanpinnalle. Ensimmäinen lähetehän palautui takaisin, koska ei kuulemma ole hoidon tarvetta. Lääkäri oli kuulemma luvannut kirjoittaa uuden lähetteen heti saatuaan lisätietoja. Kyselin viikolla tämän lähetteen perään, koska en ole saanut siihen vielä vastausta. Selvisi syy vastauksen puutteelle - lääkäri ei ollut vielä edes laittanut uutta lähetettä eteenpäin.
Vaikka aloitin viikon todella hedelmällisellä keskustelulla psykiatrinen sairaanhoitajan kanssa, tämä tieto pudotti taas aika syvälle. Suurin syy pudotukselle oli se, että vastaus kyseiseen lähetteeseen oli erittäin merkittävässä roolissa tiistaina luodulla vaihtoehtoisella reitillä tuen saamiseksi. Onneksi kuitenkin tiedän saavani apua ainakin jollain aikataululla. Psykiatrinen sairaanhoitaja lupasi tarvittaessa järjestää minut keskussairaalan psykologin puheille, joten ihan tyhjän päälle en tule putoamaan, vaikkei minua otettaisikaan vastaan mielenterveystoimistossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti